Ja elämänsä loppuun asti piirsi HP muskelikkaita miehiä, ja kuolinvuoteellaan hiljaa huokaisi. Hän oli piirtänyt joka ikisen maailmassa olevan muskelikkaan miehen. Onnellisena hän tunsi saavuttaneensa tavoitteensa. Ja sitten hän kuoli.
-Seittilelu deviantArtissa
Korjaukseksi Seittilelun kommenttiin: Piirrän erittäin mielelläni myös muskelittomia miehiä, lihavia miehiä, nuoria poikia jotka eivät ole vielä miehiä ja naisia jotka joskus olivat miehiä.
Yhteydenotot tähän osoitteeseen: hanna.pirita(ÄT)gmail.com
Koska Suspu on vallannu mun koneeni, syy tässä:
Sit Suspu piirsi kans mitä tehtiin:
Siinä oli tarinamme. Olemme tuollaisia kauniita olleet.
Lisää kuvapäivistä.
Sitte siirrymme kaikkeen järkevämpään tarinointiin:
Siinäpä kaikki mitä oon ehtiny piirrellä viime aikoina tähän kuvapäivis-kategoriaan sopivaa kamaa. Muuta kamaa löytyy aina muualta netistä. Niinku vaikka tumblrista tai deviantArtista.
Kiitos Jumbossa olleiden mysteerityyppien, jaksoin taas piirtää uutta kuvapäivistä!
Huom. Vaikka kyseinen tarina saattoikin vaikuttaa hieman stalkkerilta, minä ymmärsin tarinan pointin täysin. Jokin pieni asia muistutti kivasta conista ja sen tapahtumista ja siitä tuli parempi olo. Joten älkää rakasta ystäväistäni pilkatko tästä. Hän on kovin soma vain!
Oikeestaan se oli vaan meidän kaveriporukan party Limingasta eikä koko ryhmän mut kuitenki.
Ja sitte viel tää yksi. Se on Virolaisen kaverini Annin tekemä viime kesältä ku se oli tääl käymäs ja mä tappelin työkkärin kans puhelimes.
Ja sitten tässä ihan lopussa haluan kirjoittaa hieman siitä millaista projektia olemme tekemässä hienolla vähä yli 20 henkilön porukalla ja mitä minä ajattelen tästä projektista.
Projektin nimi on Hyi, Homoa! ja se on sarjakuva-antologia joka käsittelee homoseksuaalisuutta Suomessa. Sillä on oma alasivunsa Team Pärvelön nettisivuilla, mutta sivu on tällä hetkellä vielä hyvin tyhjä. Haluan kuitenkin alkaa jo kertoa lisää projektista että ihmiset saavat tietää miten tärkeä se on minulle.
Nettisivu on muuten täällä: LINKKI
Aiomme sarjakuvassa käsitellä homoutta suomalaisessa miljöössä melkoisen rennolla ja humoristisellakin otteella, osa tarinoista on huumorin kyllästämiä ja osa on vakavampia ja kantaaottavampia. Omasta tarinastani voin kertoa sen verran, että se tulee käsittelemään koulukiusaamista ja erilaisuuden hyväksymistä, joten se menee sinne vakavampien tarinoiden joukkoon.
Kaikella tällä huumorilla ja muulla hupsuttelulla on kuitenkin minun mielestäni tärkeä tehtävä, ja se on tämä:
Tällä hetkellä Suomessa tuntuu (huom, musta vaan tuntuu, ei oo siis mikää fakta tämä) olevan tasan kaksi käsitystä homoseksuaaleista, toinen on se että Hyi homot on kamalia ja homojen tanssiminen loukkaa minua henkilökohtaisesti ja ne kasvattaa lapset väärin ja ne vois kaikki laittaa maahanmuuttajien kanssa Ahvenanmaalle.
Toinen käsitys taas on ihan vastakkainen, eli homot ovat tuo pieni vähemmistö joita kohdellaan niin väärin että pitää joka paikassa itkeä että olkaa nyt vakavia ja ottakaa kaikki vakavasti ja lopettakaa kaikki ilkeydet ja loanheitto.
Oma mielipiteeni on lähempänä jälkimmäistä, mutta siinä on vielä hieman vikaa, nimittäin se vakavuus. Kaikki tuntuvat korostavan sitä miten homoseksuaalit ovat niin erilaisia kuin kaikki normaalit heterot ja heitä pitää siksi ymmärtää kun minusta homot ja lesbot ja transsukupuoliset ja biseksuaalit ovat kaikki ihan samanlaista kansaa kuin heterotkin. Heteroille saa nauraa, homoille saa nauraa, kaikelle saa nauraa koska me kaikki olemme samanlaisia. Kunhan kaikkien tunteet otetaan huomioon eikä vitseissä olla liian julmia, en ymmärrä miksi myös homous ei voisi olla hieman rennompi asia, asia jolle voi nauraa.
Kaikissa asioissa on humoristinen puoli ja kaikissa asioissa on vakava puoli. Meidän sarjakuvassamme me haluamme näyttää ne molemmat puolet ja näyttää että homot ovat ihan niinkuin kaikki muutkin. Sarjakuvassamme homoja on kaikessa normaalissa, tai ehkä hieman stereotyyppisessäkin, suomalaisessa toiminnassa, tukkimiehinä, sodassa, saunassa, Joulupukin alaisina, nakkikioskilla, Kallion spurguina, kaikkialla siellä missä on myös niitä ns.normaaleja heteroja. Sarjakuvassamme on minusta tärkeintä juuri tuo miten homous tuodaan mukaan suomalaisiin perinteisiin asioihin ilman että asiat menisivät mitenkään pilalle. Näytetään miten heinälatoromanssissa voikin osapuolina olla kaksi miestä miehen ja naisen sijaan ja silti Suomi pysyy raiteillaan. Suomen peruskivi ei murene vaikka homot eläisivätkin täällä muiden mukana.
Sarjakuvamme nimi, Hyi, Homoa! on tahallaan hieman provosoiva, jotain sellaista mitä heteroista heteroin persumies voisi huudahtaa nähdessään pojat pussaamassa, pieni provosointi on vain hyvästä.
Tämä oli siis minun mielipiteeni sarjakuvastamme, muilla piirtäjillä on varmasti omat mielipiteensä ja niitä voi kysellä heiltä. Halusin kuitenkin kertoa tämän oman motivaationi sarjakuvan tekemiseen ja piirtäjien kokoamiseen, ettei kuva sarjakuvastamme tulisi olemaan vain että "Ihkuu Homoi d44!"
Ei muuta. Lepo.
Nyt vasta päivitän desua vaikka meinasin jo eilen mut sit teinki hienon tuton. Lukekaa se tutoriaaliki, se on edellinen postaus.
Höhöö, tässä siis vielä lopuksi kauniita kuvoja joita sain ihmisiltä jotka kirjaani piirsivät. Skannasin ne törkeästi. Laittakaa viestiä jos haluatte että poistan teidän omat ;___;
Kiitos ihkusta Desusta kaikille. ;___; oli kivaa!!
Okei eli Tampereen Kuplinnasta on selvitty ja FBssä lupasin päivittää blogia jo tänään. Tässä sitä sitten on:
Ja sitten päästään vihdoin sinne Tampereelle:
JA sitten kaiken tämän loppuun haluan laittaa vähän giftartteja/sketsejä joita sain tuolla Kuplinnassa.
Hevosen ja toisen pienistä Devon-sketseistä on piirtäny Roosa. Linkin Park-paitaisen Devonin taas taiteili Emu-sempai ja Marcoksen kummitäti Ewwu piirsi itse itsensä neuvomaan Marcosta elämänvalinnoissaan (anteeksi Ewwu ilman lupaa skannasin ;___; Yhyy) ja lopussa vielä Muuran kaunis tulkinta Didistä, eli Devonista.
