Ja elämänsä loppuun asti piirsi HP muskelikkaita miehiä, ja kuolinvuoteellaan hiljaa huokaisi. Hän oli piirtänyt joka ikisen maailmassa olevan muskelikkaan miehen. Onnellisena hän tunsi saavuttaneensa tavoitteensa. Ja sitten hän kuoli.
-Seittilelu deviantArtissa
Korjaukseksi Seittilelun kommenttiin: Piirrän erittäin mielelläni myös muskelittomia miehiä, lihavia miehiä, nuoria poikia jotka eivät ole vielä miehiä ja naisia jotka joskus olivat miehiä.
Yhteydenotot tähän osoitteeseen: hanna.pirita(ÄT)gmail.com
Tää on oikeesti piirretty Marraskuun lopulla mutta oon ollu harvinaisen laiska päivittäjä viime aikoina.
Sen NaNoWriMon saa muuten lukeekki, se on ihan julkisessa jaossa täällä:
|
|
Oon lukenu koko Devonin NaNoWriMo:n jo useaan otteeseen, enkä oo vieläkään kyllästyny.
En yleensä jaksa lukee pitkiä tekstejä saati sitten itke niille, mutta tää oli ehdoton poikkeus!
Sä olit kirjottanu sen koko tekstin jotenki niin kauniisti, että mä jäin ihan sanattomaks.
Ja kiva kun pitkästä aikaa bloggasit jotakin, olen odotellut!
Mitä tuosta nyt voi enää edes sanoa
Jos olisi materiaalinen kirja, ostaisin ;v; En ole edelleenkään pillittänyt mitään lukiessani tahi kattoessani (suuri ylpeyteni aihe?), mutta nyt kävi niin pahuksen lähellä että piti heittää useampi kävelylenkki lukemisen väliin, ettei tänne syntyisi uutta vesiputousta porraskäytävään...
Ja tietysti tyydytti kivasti uteliaisuutta Devonista, kun viimein sai tietää koko tarinan... Olkoonkin juuri niin traaginen kun on ;A;
Piti vielä lukea uudestaan kokonaisuutena, vaikka seurailinki sitä jo aiemmin.
Tosi hyvin kirjotettu kyllä, ja toi viimenen, sen isän kirjottama teksti, niin olin ihan omgeiyhyyapua!
Mutta ei se juonu yhtään mustaa maitoa siinä, ois voinu mun juoda mustaa maitoa.